Työpaikalle tullaan ja siellä ollaan, tehdään hommat ja pannaan pillit pussiin. Höpötellään työkavereiden kanssa, jos huvittaa ja ehtii. Normipäivä!
Kun normipäivää hiukan ravistelee, saattaa poimujen välistä tipahdella esiin mielenkiintoisia, mutta ei aina niin mukavia ilmiöitä.
Joku höpötteleekin enemmän, toiset pitävät laiskana. Joku ei höpöttele lainkaan, toiset pitävät töykeänä. Joku ei tiedä, mitä ja miten tehdä, toiset pitävät ammattitaidottomana. Joku neuvoo, vaikkei kysytä, toiset pitävät besserwisserinä. Jotkut ei höpöttele keskenään ikinä. Niillä on riita!
Työpaikalla oleminen ei vaadi erityistaitoja, mutta tehokas yhteistyö, sitoutunut pelaaminen samaan maaliin voi välillä olla yllättävän hakusessa. Työyhteisötaitoja tarvitsevat niin työntekijät kuin esimiehet ja asiantuntijatkin. Mitä siis ovat työyhteisötaidot?
Osaa työsi ja tee se hyvin
Työyhteisötaidoista keskeisin on oman työnsä tekeminen hyvin. Hyvä ammattitaito vaatii jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä. Yli 10 vuotta sitten saavutettu osaamistaso ei vastaa tämän päivän vaatimuksia missään työtehtävässä.
Oletko työssäsi erilaisissa rooleissa? Vedätkö projektia tai tiimiä, kenties monipaikkaista sellaista? Oletko esimies? Kohtaatko asiantuntijatyössäsi asiakkaita? Nämä roolit asettavat osaamisen kehittämiselle uusia ulottuvuuksia.
Oman työn hyvin tekemiseen kuuluu sekin, että hoitaa myös ne ei-mukavat työtehtävät, jotka eivät spontaanisti vedä puoleensa. Ja jotta tekisi juuri tämän työn hyvin, on tunnettava juuri tämän työpaikan toimintatavat ja sitouduttava niihin riittävästi.
Ole hyvä työkaveri
Työkaverista ei välttämättä tarvitse edes erityisemmin pitää, silti voi olla hyvä työkaveri. Taitava työyhteisön jäsen panostaa yhteistyöhön kollegojen kanssa.
Vaikka olisi kuinka hyvä substanssiosaaja, yksin ei juuri pärjää. Parhaisiin työn tuloksiin päästään yhteistyöllä.
Asiakkaiden laatuvaatimukset ovat korkealla ja palvelupolkuajattelu haastaa jokaisen tarkastelemaan omaa tonttiaan palveluketjujen osana. Palveluketjut eivät koskaan voi toimia ilman henkilöstön keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa.
Osaamista ja tietoa tulee jakaa. Toisaalta apua pitää osata ottaa vastaan. Näin voi syntyä vahva me-henki.
Onko kriittinen fiksu ja positiivisuus perseestä?
Me kaikki tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, joilla on myönteinen suhtautuminen meihin, ja jotka pystyvät tiukan paikan tullen pitämään yllä toiveikkuutta pelkän valittamisen sijaan. Olenko itse sellainen?
Positiivista ajattelua voi ja kannattaa kehittää. Työyhteisötaitoihin kuitenkin kuuluu myös kyky olla rakentavasti kriittinen. Pelkkä heikkouksien osoittaminen tai ideoiden alas ampuminen ei vielä ole rakentavaa kriittisyyttä, vaikka osaisikin perustella.
Rakentava kriittisyys kätkee sisälleen vähintäänkin ratkaisukeskeisyyden. Tällöin ongelmia tuodaan rohkeasti esiin ja niistä puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta jokainen myös ottaa vastuuta siitä, miten ongelmia voi ratkoa.
Toimintaa on jatkuvasti kehitettävä. Taannoin ajateltiin, että palautteen antaminen ja puheeksi ottaminen kuuluu esimiesten rooliin. Enää ei. Puheeksi ottaminen ja palautteen antaminen kuuluu kaikille – myös kollegoiden kesken.
Entä kun saan palautetta omasta työstäni tai toimintatavoistani? Onko se uhka omalle identiteetille vai normaalia työn ja työyhteisön toimivuuden kehittämistä. Osaanko ottaa palautetta vastaan?
Työn kehittäminen yhdessä on nykyajan työyhteisötaito.
Suostutko johdettavaksi?
Millä ehdoilla nykyajan osaajat suostuvat yhteistyöhön oman esimiehen kanssa? Kuka saa johtaa sinua?
Esimies on edelleenkin juridisesti työnantajan edustaja ja vastaa työntekijän oikeuksien toteutumisesta sekä velvollisuuksien noudattamisesta. Työntekijän tulee tietää, mitä työtä hän tekee, miten hän sen tekee ja missä hän sen tekee. Esimiehellä on siis työnjohto- eli direktio-oikeus.
Nykyaikaisessa, Itseohjautuvassa asiantuntijatyössä arjen päätösvalta voi kuitenkin olla hyvin pitkälti delegoitu työntekijöille tai tiimeille, mutta esimiehen on työnantajan edustajana aina määriteltävä ne raamit, minkä sisällä työt tehdään ja seurattava työn tuloksia.
Työyhteisötaitoinen ymmärtää myös johtamisen näkökulmaa. Joskus omille toiveille sanotaan ei tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi. Jos yksi saa toiveensa läpi, voiko esimies antaa saman kaikille? Jotkut ikävältä tuntuvat rajoitukset tulevat ylempää ja esimies toimii vain sanansaattajana.
Johtamiseen kohdistuu valtavasti odotuksia ja vaatimuksiakin. Yleinen odotus on oman alan erinomainen substanssiosaaminen. Kuitenkaan lähiesimies ei välttämättä ole edes saman alan ihminen. Miten kunnioittaa esimiestä, jonka ammattiosaaminen on vähäisempää kuin itsellä?
Työyhteisötaitoa on kuitenkin nähdä se kaikki muu osaaminen ja vastuu, jota esimiestyöhön kuuluu ja arvostaa sitä. Ei ole lainkaan harvinainen tarina, että esimiehenä juuri itse aloittanut asiantuntija toteaa, että: ”näin jälkikäteen ajatellen moni aiemmin kritisoimani esimies ei ehkä ansainnutkaan kaikkea kritiikkiä.” Kun tulee omaa kokemusta esimiestehtävästä, armollisuus ja arvostus tahtovat kasvaa.
Toki myös esimiehen tulee kirkastaa itselleen, mitä esimiestyö etenkin silloin on, kun se ei ole töissä neuvomista ja kehittää omaa johtamisosaamisensa nykyaikaa vastaavaksi. Esimies saattaa olla myös fyysiseesti etäällä, viestinnälle täytyy ottaa aika ja paikka.
Taitava työntekijä rakentaa osaltaan yhteistyösuhdetta. Esimies ei ole ajatusten lukija eikä voi auttaa työnteossa ja ongelmissa, ellet kerro niistä.
Suomessa työyhteisötaidoista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Mönkkönen,Kaarina ja Roos,Satu: Työyhteisötaidot
